Blue Ridge Leaders' School

BRLS, viikon kestävä leiri jonkalaista en ole koskaan aijjemmin kokenut. Leirin tunnelmaa ei vaan voi kuvailla, sitä ei voi uskoa ennen kuin omin silmin näkee ja on itse paikan päälle. Näin Sandi mulle sanoi ennen kun lähettiin leirille ja tottahan se on. Leiri oli viikon kestävä North Carolinassa Blue Ridge vuorella. Ilma on ihanan raikasta ja joka paikkaan saa kävellä ja tietenkin hyvää ruokaakin löytyy:)

Reissuun lähdettiin viideltä aamulla joukkuebussilla jonka kyljessä Amerikkalaiseen tapaan kuuluen loistivat kissan kokoiset kirjaimet "The United States of America" musta aika hassua.. No mutta reippaan kuuden tunnin jälkeen saavuttiin leirille ja heti kaikki jo leirillä aikaisemmin olleet juoksi kavereittensa syleilyyn ja halaili kaikkia (BRLS järjestetään joka vuosi) Eka päivä oli tosi outo kaikille meillä ekavuotisille. Kaikki ihmiset leirillä on vaan niin avoimia ja tunteellisia ja kivoja. Kukaan ei ole ilkeä kenellekkään, kukaan ei juorua tai katso sua pahalla silmällä. Leirillä voi olla oma itsensä, lenkkareissa, t-paidassa ja sporttisissa shortseissa sekä ilman meikkiä. Kukaan ei välitä siltä miltä näyttää sillä se ei ole tärkeää.

Päivän ohjelmaan kuului aina eri tunteja, sehän on "koulu" ja tunneilla opitaan eri asioita. Opitaan tutustumaan paremmin itseensä ja kroppaansa ja toisiin ihmisiin. Opitaan terveellisistä elämäntavoista ja YMCA:n toiminnasta ja historiasta. Fiilis joka paikassa on vaan niin rento. Mun lemppari tunti oli "Feeling Great" jossa opitaan tulemaan ulos mukavuusalueeltaan tekemällä hulluimpia juttuja. Kannetaan ihmisiä ja roikutaan niissä ja ollaan tosi lähellä toisiaan. Esimerkiksi "Superman" tehtävässä muodostettiin noin 10 ihmisen kanssa jono ja vuorotellen kukin surffasi supermanina muiden yli ja muut pitelee sua ylhäällä, pelottavaa mutta mahtavaa! Leikittiin apinoita ja eri asennoissa meijjän piti kanniskella toisiamme, eikä ole väliä kuinka painava on sillä jokainen joutuu tekemään tehtävän.

 Erikoista oli että joku voi yhtäkkiä alkaa laulaa jotain laulua ja yhtäkkiä sata ihmistä on mukana laulamassa tai ruokalassa joka päivä joka aterialla joku alkoi huutaa "FORK FORK FORK!" tai "SPOON SPOON SPOON!" tai "GLASS GLASS GLASS!" tai ihan mitä tahansa ja muut ihmiset yhtyy huutoon ja yhtäkkiä tuhatpäinen ryhmä nuoria huutaa eri juttuja ihan hulluna. Kun porukka huusi "U-S-A!!" mä huusin minkä keuhkoista lähti "FINLAND!!"
 Tässä video ruokalasta

Leirillä on paljon muitakin huutoja joita huudetaan ruokalassa ja lisäksi yksi suosituista jutuista on "the Moose" eli "Hirvi". Ideana on että voi huutaa kaverin nimen ja kun kaveri kääntyy katsomaan sinua päin näyttää "hirvimerkin" laittamalla kädet hirven sarviksi ottalle ja tämä tarkoittaa sitä että kaverin pitää mennä kontilleen maahan ja huutaa " I AM A MOOSE" niin kauan kuin kaikki ihmiset siinä lähettyvillä käskee :D Jouduin tämän kohteeksi useaankin otteeseen mutta niin myös kaikki muutkin. Tuntuu että mitä oudompi BRLS:ssa on sen parempi.

Valtava Usan lippu tyttöjen "Lee Hall"in edessä

Leirillä on myös tanssibileet ja kaikki ihan hulluna tanssi ja oli pukeutuneita hassusti ja oli niin mahtavaa!! Rakastan tollee vapaasti tanssimista vaikka en todellakaan osaa tanssia:) Oli kyllä hikinen tunnelma kun tuhat nuorta ahtautunu samaan saliin

Tokavikana päivänä porukka nuoria lähti haikille High Windy vuorelle, joka on korkeampi kuin Suomen korkein vuori Haltia. Vaellettiin eri ryhmissä kun kaikki meni vähän eri aikaan ja mä ja Christian mentiin kahestaan ja aika hyvää vauhtia mentiin kun oltiin yhet ekoista takaisin leirillä! Ekat 20 minsaa oli lähes pystysuoraa pikkupolkua, isoja kiviä ja kalliota ja oli aika pelottavaa kiivetä sekä jalat huusi halleluujaa mutta tuntien vaeltamisen jälkeen päästiin huipulle ja fiilis oli ihan mahtava! Nähtiin koko leiri vuorelta ja alastulo eri reittiä oli huomattavasti helpompaa

Haikilta suoraan suihkuun ja meikkiä naamaan ja päättäjäisiin. Sinne pukeudutaan hienosti kun otetaan valokuvia ja minä sain päättäjäisissä ylpeänä kantaa rakasta Suomen lippua! Mun nimi kuulutettiin ja kävelin koko hurraavan väkijoukon läpi eteen edustamaan Suomea :) Leirillä oli myös kaks muuta vaihtaria, Kate Saksasta ja Pao Thaimaasta. Tuli kyllä semmonen ylpeä olo omasta maastaan kun sai kantaa omaa lippuaan

Shady Grove, tässä meijjän koko porukka joka lähti Richmondista

Mä ja meijjän ohjaaja

Mun ryhmä

Tää poika yhtäkkii tuli mulle sille "Hei minä olen Matt" ja kerto mulle
että se fanittaa Suomea ja on itte itselleen opettanu Suomea, haha ihan hassua

Kaksi leirin ohjaajista palvelee Usan Armeijjassa. Toinen
ollut Afganistanissa ja toinen ilmavoimissa. Näitä kunnioitettiin
ja laulettiin Usan kansallislaulu ja "Pledge" En oikein ymmärrä miksi
leirillä pitää tälläin tehä mutta maassa maan tavalla..

vaihtarit

 Vimppana aamuna herättiin aikaisin aamulla Malcolmin kanssa kattomaan auringon nousua joka oli tosi kaunis kun se lähti pikkuhiljaa nousee vuorien välistä

En ole elämäni aikana koskaan itkenyt näin paljon. Lähtö on torstai aamuna ja vaikka olen super iloinen että saan taas nähä perheeni Suomessa olen niin valtavan ja käsittämättömän surullinen jättäessäni parhaat kaverini ja ystäväni tänne Usaan. Jätin mun Leaders clubille hyvästit leirin lopuksi ja itkin silmät päästäni. Myös aikaisemmin itkin hartauksissa kun puhuttiin ystävyydestä ja "ensi vuoden BRLS:sta", jonne tiedän etten voi mennä kun oon Suomessa. Mua myös pelottaa palata Suomeen, mitä jos oon liian erillainen enkä enää sovi sinne? Se nähdään neljän päivän kuluttua.