Kirjastossa

Maanantaina uusintapiikityksellä mua odotti hoitohuoneessa
ruoka mun nimellä varustettuna...

Oon vähän ahdistunut kun mulla ei oo vaatteita tarpeeksi ja en pääse shoppailee koska mom ja dad on päivisin töissä ja Sandilla on tosi paljon koulujuttuja niin sen pitää tehä niitä. Täällä ei siis pääse kulkemaan yhtään minnekkään ilman autoa, eli oon kattellu telkkua, lenkkeilly ja ollu facebookissa juttelemassa suomalaisille ystäväisilleni jota en ehkä saisi tehä mut teenpähän kumminkin..

Tätä meillä harrastetaan rauhallisena sunnuntai iltana
olohuoneessa samalla kun muut katsoo telkkua

   Odotan innolla koulun alkua, vähän jännittääkin mutta oon ollu koulurakennuksessa käymässä jo varmaan neljä kertaa niin uskon löytäväni tunneille. Ja mua on jo esiteltu ja kaikki on ollu tosi innoissaan ja tänä aamuna joku cheerleaderbändijuttu soitti mulle meijän koulun jonkun ottelubiisin. Se oli hassua, kuten myös se että täällä on jotku asiat niinkuin High School musicalissa (myönnän katsoneeni..) tänään siellä oli uusien oppilaiden orientaatio niin käytävillä oli robottiklubin oppilaat (nörtit kuten Sandi sanoi) yhteenkuuluvissa vaatteissa ja niillä oli joku iso robotti minkä ne oli itte rakentanu ja sit tarjoiltiin amerikkalaisia keksejä ja limonaadia ja myytiin meijän koulun paitoja. Joku vanhempi tyttö puhui meille auditoriossa kaikkine uusien oppilaiden ja vanhempien edessä ja sanoi että meijän koulu on niinkun yhtä suurta perhettä :D

Toin siis tuliaiseksi Suomesta nuo vuoat

Leivottiin supersöpöjä niiskuneitimuffinsseja!

Sairaalareissu

Meijän talon pihapiirissa kuljeskelee semmonen suloinen Felicia-kissa (nimettiin se) jota oon silitelly ja ruokkinu, se ei kuitenkaan saa tulla sisälle koska dad on allerginen kissoille ja muutenkin koko perhe näyttää olevan enemmänkin koiraihmisia kuin kissaihmisiä. No pari päivää sitten olin kissa sylissä patjolla istuskelemassa ja kun yritin lähteä poies se hyökkäs mun kimppuun koska se ei halunnu että meen pois. Koska se on villikissa ja puri mua mun piti mennä käymään sairaalassa varmistamassa etten sairastu rabiekseen koska jos semmosen saa niin siihen kuolee.
   Koska Amerikassa kaikki terveydenhuolto on tavallaan yksityistä se maksaa ihan hirveesti. Ei ole semmosta julkista ilmaista niinkuin meillä Suomessa. Mulla on onneksi vakuutus, jolla saan ilmaiseksi jotkut asiat ainaskin. Käytiin ensin jossain vastaanotolla mutta ne ei suostunu ottaa mua koska mulla oli joku väärä vakuutus, eli siis en voinut saada hoitoa sieltä. No meijät ohjattiin sitten toiseen isompaan sairaalaan ja sieltä ensiapuun. Kuulemma siellä voi joutua odottelemaan joskus 12 tuntia mut onneks me odoteltiin vaan pari tuntia koska ei ollut paljoa jonoa. Mua kävi kattomassa varmaan oikeesti kuusi ihmistä, ja oli tosi hidas palvelu koska kaikki jäi lörpöttelemään mukavia. Loppujenlopuksi mulle annettiin kuusi piikkiä eri puolille kehoa, jonka jälkeen oli aika kipeet paikat ja huono olo mut onneks sain ne ja nyt voin olla varma etten ainakaan kuole vesikauhuun. Todennäköisyys että Feliciakisulla oli rabies on äärimmäisen pieni mutta oli hyvä että otin ne piikit koska sitä ei koskaan voi tietää ja nyt voin olla levollisin mielin. Rabiesta ei voi siis todeta ennen kuin siihen sairastuu ja silloin on jo liian myöhäistä. Ensi ja sitä seuraavalla viikolla joudun menevään vielä kolme kertaa piikille mutta sitten se on ohi.

Yhtäkkii mom otti kuvan musta ja lääkäristä heti
piikkien jälkeen, ilmeeni kertoo kaiken

              

Sain tämmösen ranteeseen

Odotellessani momin kanssa sairaalassa juteltiin Amerikan terveydenhuollosta. Jokainen voi itse päättää ottaako sairaanhoitovakuutuksen vai ei ja vakuutukset ovat erilaisia. Mun hostperheelläni on sellainen työn kautta saatu vakuutus että ne voi mennä kaksi kertaa vuodessa ilman lisämaksuja (paitsi pitää tietenkin maksaa vakuutus joka vuosi) lääkärintarkastukseen mutta jos tehdään lisätoimenpiteitä niistä pitää maksaa. Myös jos esimerkiksi joudut auto-onnettomuuteen pitää itse maksaa kaikki hoitokulut jotka on mitä luultavimmin tuhansia euroja, ihan hullua! Sitä oppii arvostamaan Suomea ja ilmaista terveydenhoitoa kun itse kokee sen että vastaanotto ei ota vastaan vaikka on sairas ja tarvitsee hoitoa. Se oli tosi stressaavaan koska siinä on joku aikaraja että pitää ottaa tietyn tuntimäärän sisään ne piikit jotta ne vaikuttaa eli olin aika ahdistunut.

Hehkeää valvotun yön jälkeen ja donitseja! Olin vissii ainut
joka ei pystynyt syömään niitä aamiaiseksi.

   No stressiä lisäsi tietenkin se että samana päivänä kun olin ollut piikityksellä meillä oli Sleep Over YMCA:lla ja se kuntotesti. Sleep Over tarkoittaa käytännössä sitä että valvotaan koko yö. No oli tosi huono olo ja mun piti seurustella muitten nuorten kanssa ja yrittää olla pirteä ja aktiivinen, onneksi burana auttoi. Kaikilla muilla nuorilla oli se kuntotesti mutta mut armahdettiin koska mun lihakset oli tosi kipeet piikityksen jälkeen. Mä en myöskään joutunut haastatteluun koska se olis kuulemma ollu liian streessaavaa mulle kun en puhu äidinkielellä enkkua tai sit ne vaan unohti haastatella mut. Mulla ei myöskään ollut suosituksia koska en tajunnu pyytää niitä Suomesta ajoissa ni ne ei ois millään ehtinyt tänne. Meille pidettiin siellä myös oppitunti YMCA:n historiasta ja piti osata joku fraasi ulkoa minkä tarkoitusta en oikee vieläkään tajunnu ko se oli vanhaa englanti ja lisäksi piti muistaa vuosi lukuja ja nimiä, joka oli hankalaa enkuks, tunnin jälkeen näistä pidettiin koe. Ja siis asiat mitä vadittiin päästäkseen Leaders Clubiin oli se kuntotesti, haastattelu, suositukset ja se koe eli siis nappiin meni! :D No lauantai aamuna sitten paljastettiin ketkä pääsi ja mä pääsin! Aika hassua kyllä..
   Ihmiset oli tosi kivoja ja oli super hauskaa ja moni rakastui mun Suomalaisiin villasukkiin ja ihmetteli niitä, ihmisparat kun eivöt omista villasukkia!! Pari pyysi mua tekemään niille sukat :D Aattelin et vois tehä ainaski Saandil semmoset jjouluks. Vaikka kuinka moni luuli että olin 14 tai 15 vuotias, en tiiä kui, vissii sit näytän tosi nuorelta, vähän loukkaavaa kyllä.. Iltapalaksi perjantaina syötiin suklaakeksejä, limsaa, suklaapatukoita, suklaakarkkeja ja sipsejä ja aamupalaksi rasvassa paistettuja sokeroituja donitseja, Amerikka!!

Ensimmäinen -ja toivottavasti viimeinen hampurilainen..

Tässä todistusaineistoa rikoksestani

Koska oon kauhuissani selkäpiitäkarmivasta sanasta vaihtarikilot oon syönyt terveellisesti, lenkkeilly ja tehny kaikennäkösiä jumppaliikkeitä, myös siksi että pääsen sinne YMCA:n leirille. Tiistaina oli mun Kaksi Viikkoa USA:ssa -päivä joten oli pakko juhlistaa sitä syömällä hampurilainen. Sandi vei mut syömään kahen sen kaveritytön kanssa CheeburgerCheeburgeriin ja mulla oli hauskaa kun ymmärsin mistä puhuttiin ja uskalsin ittekki pölistä vaikka se tuntuukin joskus vaikeelta kun puhuu ei äidinkieltään, mutta elämä on! :)
   Tiistaina käytiin myös koululla rekisteröitymässä, joka tarkoittaa paljon jonottamista. Hankittiin Sandille parkkipaikka (vain Seniorit saa parkkipaikan) ja meille molemmille koulun tarjoamat läppärit, joissa on ikävää kyllä blokattu pääsy facebookkiin, youtubehen ym. Saatiin myös lukkarit, ja piti allekirjoittaa joitakin papereita.
   Koska Sandi on sen YMCA:n Leaders Clubin presidentti sillä on välillä johtamis hommaa. Keskiviikkoiltana Sandi meni siis jonnekkin ja heitti mut siksi aikaa momin toimistolle. Momi työskentelee informaatio teknologian parissa ja odottelin siis töitten loppumista toimistolla. Mua näytettiin ja esiteltiin monille ihmisille :D Töitten jälkeen toimiston porukka ja niiden perheet suuntasivat semmoseen pieneen niinku tavallaan huvipuistoon. Siellä oli kilpa-autoja, Törmäilyveneitä, minigolfrata ja peliluola. Oli tosi hauskaa ja oli aika hassua jotenkin kun kaikki siellä oli aikuisia ja sitten niiden 3-5 vuotiaita lapsia ja silti ventovieraiden aikuisten kanssa jutellaan ja vitsaillaan sillee ihmeellisen rennosti. Jos menisin Suomessa vanhempieni työporukan kanssa ulos en varmaan pystyisi rennosti vitsailemaan tai juttelemaan niille. Kulttuurieroja.
   Ajeltiin momin kanssa kilpa-autoilla ja sitten kun Sandikin saapui vähän myöhemmin paikalle mentiin uusinta kierrokselle, sillä kertaa mää sain ajaa ja lopputuloksena oli se että Sandin mielestä mulle ei sais koskaan myöntää ajokorttia.

Mä ja mom varikolla

Peliluolassa

Voitettiin karkkia!

Oli niin hurja vauhti että kamerakaan ei pysyny mukana!
Keltaisessa autossa Sandi ja mä

Vielä kaksi viikkoa koulun alkuun!

Vaikka koulu ei ookkaan vielä alkanut oon selvittänyt jo monia asioita:

-Kukaan ei käytä koulussa korkokenkiä, oli sitten kiilat tai silhuetit, kukaan ei myöskään käytä laukkua, kaikki käyttävät reppua. Nämä ovat kirjoittamattomia sääntöjä.
-Jos menee vessaan kesken tunnin pitää pyytää opettajalta kirjallinen lupalappu opettajan allekirjoituksella varustettuna (:D)
-Oppilailla on "passit" joilla mennään eri luokkiin. Tämä on siksi etteivät oppilaat lintsaa sekä turvallisuuden vuoksi.
-Jos oppilas on myöhässä tunnilta yli 15 minuuttia lähtee soitto kotiin
-Mukana ei saa olla lääkkeitä, ei edes buranaa tai aspiriinia. Jos joku näkee jollakulla lääkkeitä, oletetaan että ne ovat huumeita. Eli jos haluan popsia vaikka laktoosipillereitä mun täytyy viedä niitä terkkarille ennen koulun alkua ja jos tarvitsen menen pyytämään niitä terveydenhoitajalta, joka kysyy ensin luvan kotiväeltä.
-Koulussa on vaatepoliisi, joka kyttää käytävillä ja katsoo että oppilaat pukeutuvat säädyllisesti. Ei saa näyttää rintsikan olkaimia, olla liian läpinäkyviä vaatteita, olla liian iso kaula-aukko, liian lyhyitä shortseja tai hameita, liian ihonmyötäisiä vaatteita. Lisäksi rakennuksen lämpötilaa pidetään alhaisena jotta oppilaat pitävät varmasti vaatteet päällä.
-Kännykkää ei saa käyttää edes käytävillä
-Koulun ruokalassa on Subway
   Vähän erilainen meininki ku Suomessa, ja oon varma että opin vielä paljon lisää kunhan koulu alkaa.
Kuten kaikki varmaan tiedätte en oo mikään koiraihminen ja äiti sanoi mulle ennen kun lähdin Amerikkaan että "Sit kun tuut takasin sieltä niin varmasti rakastat koiria" (hah!) ja tämä siis siksi koska joudun jakamaan kämpän koiran kanssa vuoden. Alan olemaan kokoajan varmempi ja varmempi että en tykää koirista :D Onneks Mellow saa olla vaan keittiössä ja autotallissa niin se ei pääse olkkariin tai mun huoneeseen.
T.Kissaihminen

Virginia Beach

Lauantai aamulla lähdettiin ajamaan kohti itärannikolla sijaitsevaa Virginia Beach -kaupunkia. Uskomatonta miten paljon maisema ja ympäristö täällä muuttuu kun ajaa vaan pari tuntia kauemmas naapurustosta, mentiin meren ali semmosta tunnelia pitkin ja sit yhtäkkii oltiinkin rantakaupungissa.
   Eka käytiin subwayssa syömässä ja sitten otettiin aurinkoa vaikka olikin aika pilvistä. Uitiin dadin ja momin kanssa semmosissa valtavissa aalloisa jollaisia en oo koskaan aikasemmin nähny (Sandi ei uskaltanu)oli hauskaa vaan lilluu vedessä ja antautua aaltojen vietäväksi, vesi oli ihanan lämmintä. Uinnin jälkeen käytiin syömässä ravintolassa ja mentiin Amerikan kokoluokassa pieneen rannan vieressä olevaan huvipuistoon, mä ja Sandi käytiin kaikennäkösissä vempaimissa ja sitten käytiin koko perheen voimin maailmanpyörässä, se oli aika siistii ku se oli ihan rannan vieressä ja sieltä näki kaiken. Huvipuiston jälkeen oltiin kävelemässä huonon olon vuoksi rantakadulla ja löydettiin Ben and Jerry's ice cream cafe!!!!!! Oli siis pakko käydä siellä :D vaikka mikään ei ollut laktoositonta niin se oli sen arvoista, taivaallista.

Minä, Sandi, dad ja mom

Tunnelmia vetkutuksen jälkeen

Minä ja Sandi

Ben and Jerry's, kuinka romanttista!

Maailmanpyörästä 

Siellä me mennään

YMCA

Tänään mentiin hakemaan Sandin kanssa Susanna (toinen Suomalainen vaihto-oppilas) aamulla kotiovelta ja käytin vähän shoppailemassa ja näytettiin meijjän kämppää. Oli vaikeaa olla puhumatta suomea kun kerran pysty puhumaan äidinkieltään mutta puhuttiin pääosin englantia kun Sandikin oli meijjän kanssa.
   Illemmalla heitettiin Susanna takasin kotiinsa, joka siis asuu noin puolen tunttin ajomatkan päässä ja sieltä mentiin YMCA:lle, jossa pidettiin info-tilaisuus (ruokaa!!) Leader's club:ista, johon aijjon siis osalllistua.  Leader's club on ymmärtääkseni vähän samanlaista kuin partsa tai isoskoulutus, ihmiset ainaskin on samantyppisiä. Idea on että vuoden aikana täytyy tehdä 100 tuntia vapaaehtoistyötä esimerkiksi kirkossa, koulussa ja pääosin YMCA:lla. Clubi myös maksaa 75 dollaria.
   -Miksi ihmiset sitten tekevät vapaaehtoisesti työtä jos sen tekemisestä pitää vielä maksaakkin?
Koska clubissa saa paaaaaljon uusia ystäviä ja se on hauskaa ja saa YMCA jäsenyyden, jolla pääsee esim kuntosalille ja vuoden lopuksi järjestetään viikon leiri North Carolinassa. Lisäksi pääsee osaksi Leader's club meetingejä, joissa mennään esim leffaan, syömään, pelaamaan ja välillä ollaan yötä jossain. Eli siis vaikuttaa ihan mahtavalta! Lisäksi Amerikkalaisille nuorille on tärkeää tehdä vapaaehtoistyötä, koska se näyttää tosi hyvältä hakiessa jatko-opiskelupaikkaa. Vapaaehtoistyö voi olla esimerkiksi uiimaopetusta, lasten ja nuorten kanssa pelaamista ja leikkimistä, auttamista ja leireilyä. Ainut ongelma koskien tota clubia on se, että jotta voi ottaa osaa tohon täytyy saada tehtyä putkeen 9 miesten punnerrusta, 30 vatsaa ja viel joku ihme pikajuoksu ja öööööööööö testi on ensiviikon perjantaina XD koitin äsken tehä punnerruksii ja en saa tehtyä y h t ä k ä ä n, täytyy alkaa treenata.. Onneksi testin voi uusia puolen vuoden päästä tai jotai. Mut jossen saa suortettuu noita en pääse sinne leirille :( joten pakko tsempata!
   Oli aika pelottavaa mennä sinne kun siellä oli yli 20 nuorta hälisemässä mutta vaikka alku tuntui hankalalta niin loppujenlopuksi oli tosi hauskaa ja tutustuin pariin tosi mahtavalta vaikuttaviin tyyppeihin jotka on mun koulussa ja moni oli kiinnostunut Suomesta ja ylipäätään suomalaisesta vaihto-oppilaasta. Multa kysyttiin esimerkiksi:
Onko Suomessa kännyköitä, läppäreitä tai tv:tä?
Onko siellä jääkarhuja?
Entä pingviinejä?
Asuksä iglussa?
On ihan mahtavaa oikeesti huomata että englanninkielentaito on parantunut ja puhun jo paremmin kuin viikko sitten :) Jee! Nyt ajatus koulustakaan ei tunnu enää niin pelottavalta. Mun koulu siis alkaa vasta joskus kolmen viikon päästä ja oon siis juniori sittenkin. Aineiksi ensivuodeksi otin algebra, fysiikka, englanti, USA historia, kuoro, biologia ja joku chilli juttu mitä mulla on melkei joka päivä jolloin oppilaat saa tehä yhessä kotitehtäviä.

♬Vain elämää ei sen enempää♬

En oo tehny mitään ihmeellistä viime päivinä. Eilen Sandin  hyvä ystävä kävi kyläilemässä ja kävi ilmi että ne molemmat rakastaa laulamista, määkin pääsin lauleskelemaan siis niitten kanssa.
   Mä tein eilen myös ensimmäistä kertaa ruokaa täällä ja ruuaksi siis uuniperunoita ja semmosta kinkkusörsseliä, no mikään ei tietenkään mennyt niinkun piti ja meillä oli tosi huono olo sen ruuan jälkeen, semmosta se on kun mut päästää keittiöön! Ainakin tuli hyvä ensivaikutelma ruuanlaittotaidoistani :) Syy todella huonooon oloon saattoi olla se että kermaviili mitä käytin oli jotain ihme juttua koska se oli kokonaan laktoositon (mulla on laktoosi-intorelanssi) eli siis se oli luultavasti pelkkiä kemikaaleja ja lisäaineita täynnä koska täällä laktoosittomat tuotteet on aika harvassa. Oon löytäny vast yhen maitopohjaisen laktoosittoman merkin nimeltä Lactaid mut sekin tekee vaan maitoa ja jätskiä :/
   Näytin Sandille suomalaista kulttuuria youtubesta, katottiin pari jaksoa Duudsoneita ja sitten poika saunoo tietenkin ja Lordin euroviisun voitto biisi. Sandi myös itse vapaaehtoisesti halus kuulla Suomalaista muusiikkia mun soittimesta. Soitin Leevi and the leevingsiä, juicea ja PMMP:tä koska ne on parhaita.
   Mun suhde Mellown kanssa on edistynyt. Kävin sen kanssa YKSIN puolen tunnin lenkillä. Se oli pelottavaa kyllä ko naapurustossa on paljon piskejä ja ne on vapaana tonteillaan mut ei ykskään niistä onneks hyökänny mun kimppuun vaikka ne haukkuki iha sairaasti.
   Tänään käytiin meijjän koululla ottamassa senior -kuvat jotka tulee sit Year book:iin. Se oli hassua ku kotona piti laittautua ja laittaa hiukset nätisti mut pistää päälle normaalit vaatteet ja sit ennen kun otettiin kuva niin pojille laitettiin vaan kauluspaidan ja puvun takin muka yläosa ja tytöille semmonen musta huvi, joka näytti mekolta ja helmet kaulaan. Ja koska kuvassa näkyy vaan hartiat ja kasvot niin näyttää niinkun kaikilla olisi hienot mekot ja puvut päällä, nerokasta. Toivottavasti tuli hyviä kuvia..
   Kävin tänään myös taivaassa nimeltä JO-ANN'S. Ah! Se on sata kertaa citymarketin kokoinen käsityötarvikekauppa (no okei ei ehkä ihan) ja voisin viettää tunteja siellä. No osteskelin vähän kaiken näköstä mut en paljoa koska aijjon olla fiksu ja odottaa tammikuun alennusmyyntejä ;)

The river

Lähdettiin aamulla ajamaan Virginian vuorille. Siellä on korkeita vuoria ja siksi myös koskia. Me vuokrattiin neljän perheen kesken kolme kumivenettä ja mulle ja Sandille kanootti ja sitten meijät vietiin vanhalla koulubussilla ylös kohti vuoren huippua ja sieltä sitten laskettiin koko päivä jokea pitkin alas. Se oli niin hienoa :) Vesi oli lämmintä ja kirkasta ja välillä hypättiin pois veneestä ja uitiin ja sitten taas jatkettiin. Vesi oli tosi matalaa joten aika monessa kohtaa pystyi seisomaan vedessä. Jokiseikkailun jälkeen mentiin perheiden kanssa meksikolaiseen ravintolaan ja sitten ajoimme taas kolme tuntia kotiin.

   Musta tuntuu että ymmärrän jo paremmin englantia. Eilen kun oltiin Sandin kavereiden kanssa koko päivä mun oli lähes mahdotonta ymmärtää mitään koska teinit puhuu niin vahvaa slangia ja niin nopeesti mutta tänään meni jo paremmin :) Ehkä aikuisia ja pieniä lapsia on helpompi ymmärtää.

Dad minä ja Sandi keskellä

Row row row your boat...

Ensimmäinen kerta koulubussissa!

Uimista

Vuoristoa autosta kuvattuna

Toinen päiväni Virginiassa

Heräsin jälleen aikaisin aamulla mutta onneksi hostvanhemmatkin herää aikaisin koska niitten täytyy mennä töihin. Mulla ja Sandilla, joka on siis se mun hostsisko (17v) on kesälomaa vielä melkein kuukausi joten tänää me oltiin aamulla pyöräilemässä tässä lähellä. Se on aika vaarallista koska autot kulkee tosi lujaa ja ei oo pyöräteitä mutta se oli kivaa silti :)

                             Aamulla on vähän viileämpää (yli 20 silti)

                             eikä niin kosteaa kuin päivällä

                             ja siksi täytyy mennä aikaisin aamulla

                             lenkille tai pyöräileejos haluaa mennä,

                             kuulemma on vaikea hengittää jos menee

                             päivällä lenkille koska ilma on niin

                             kosteeta.

Pyöräilyn jälkeen me mentiin shoppailee ja käytiin mm. Hollisterissa (ihana kauppa mutta oudot noi kassit..) ja ostin vähän kouluvaatteita koska mulla ei vissiinkään oo mitään kunnollistä käytettäväksi koulussa. Ollaan lähennytty tosi paljon Sandin kanssa ja se on ihan mahtava tyyppi ja on tosi kivaa kun voi mennä autolla minne tykkää.

Eilen oltiin syömässä Chilis nimisessä ravintolassa ja kysyin että millä nimellä saan kutsua hostvanhempiani ja päädyttiin siihen tulokseen että nyt mulla on Amerikassa mom ja dad

Mun huone. Pidin muotinäytöksen Sandille ja vaatteet
vähänniinkuin jäi sängylle...

Talo edestä

olohuone

Keittiö ja Sandi

Hello from Virginia!

Täällä ollaan! yli 24 tunnin matkustamisen jälkeen olen vieläkin aika väsynyt. Saavuin siis Virginiaan, Richmontin lentokentälle eilen illalla. Hostperhe oli vastassa lentokentällä ison tervetuliaiskassin ja ison kortin kanssa missä luki "Welcome Aleksandra!" jännitti kyllä ihan hirveesti lentokoneessa, varsinkin kun istuin ja juttelin koneessa Susannan kanssa, joka on myös YFU:n kautta Virginiaan tullut vaihtari (eri koulussa). Me asutaan ehkä vartin ajomatkan päässä toisistamme, on kivaa että tietää että on joku suomalainen lähellä tukena.
    Talo, tai pitäisikö sanoa palatsi on valtava. Mulla on käytössä koko yläkerta ja oma kylpyhuonekkin löytyy. Aamulla heräsin tosi aikaisin aikaerojutun takia ja laskeutuessani portaita alas kuulin jonkun hengittävän tosi kovaa ja raskaasti. Oli aika pelottavaa kävellä alakertaan ja nähdä se valtava koira, Mellow. Se on tosi iso mutta kyllä me ehkä tullaan toimeen kun nyt ensin tutustutaan..
   Amerikka on aika erilainen kun Suomi, kaikki on tosi isoa. Jotkut asiat on niin kuin leffoissa, ihmiset täällä ihan oikeasti käyttää kenkiä sisällä (minä en) ja asuu valtavissa taloissa. Mutta on myös erilaista koska tää perhe ainaskin syö suht terveellisesti. Kokojyväleipää ja hedelmiä sekä sugar free juttuja.
   Se on tosi kivaa kun tää mun Hostsisko on tosi innoissaan kokoaja, nyt lähetään sen autolla kiertelee, heippa!