Sairaalareissu

Meijän talon pihapiirissa kuljeskelee semmonen suloinen Felicia-kissa (nimettiin se) jota oon silitelly ja ruokkinu, se ei kuitenkaan saa tulla sisälle koska dad on allerginen kissoille ja muutenkin koko perhe näyttää olevan enemmänkin koiraihmisia kuin kissaihmisiä. No pari päivää sitten olin kissa sylissä patjolla istuskelemassa ja kun yritin lähteä poies se hyökkäs mun kimppuun koska se ei halunnu että meen pois. Koska se on villikissa ja puri mua mun piti mennä käymään sairaalassa varmistamassa etten sairastu rabiekseen koska jos semmosen saa niin siihen kuolee.
   Koska Amerikassa kaikki terveydenhuolto on tavallaan yksityistä se maksaa ihan hirveesti. Ei ole semmosta julkista ilmaista niinkuin meillä Suomessa. Mulla on onneksi vakuutus, jolla saan ilmaiseksi jotkut asiat ainaskin. Käytiin ensin jossain vastaanotolla mutta ne ei suostunu ottaa mua koska mulla oli joku väärä vakuutus, eli siis en voinut saada hoitoa sieltä. No meijät ohjattiin sitten toiseen isompaan sairaalaan ja sieltä ensiapuun. Kuulemma siellä voi joutua odottelemaan joskus 12 tuntia mut onneks me odoteltiin vaan pari tuntia koska ei ollut paljoa jonoa. Mua kävi kattomassa varmaan oikeesti kuusi ihmistä, ja oli tosi hidas palvelu koska kaikki jäi lörpöttelemään mukavia. Loppujenlopuksi mulle annettiin kuusi piikkiä eri puolille kehoa, jonka jälkeen oli aika kipeet paikat ja huono olo mut onneks sain ne ja nyt voin olla varma etten ainakaan kuole vesikauhuun. Todennäköisyys että Feliciakisulla oli rabies on äärimmäisen pieni mutta oli hyvä että otin ne piikit koska sitä ei koskaan voi tietää ja nyt voin olla levollisin mielin. Rabiesta ei voi siis todeta ennen kuin siihen sairastuu ja silloin on jo liian myöhäistä. Ensi ja sitä seuraavalla viikolla joudun menevään vielä kolme kertaa piikille mutta sitten se on ohi.

Yhtäkkii mom otti kuvan musta ja lääkäristä heti
piikkien jälkeen, ilmeeni kertoo kaiken

              

Sain tämmösen ranteeseen

Odotellessani momin kanssa sairaalassa juteltiin Amerikan terveydenhuollosta. Jokainen voi itse päättää ottaako sairaanhoitovakuutuksen vai ei ja vakuutukset ovat erilaisia. Mun hostperheelläni on sellainen työn kautta saatu vakuutus että ne voi mennä kaksi kertaa vuodessa ilman lisämaksuja (paitsi pitää tietenkin maksaa vakuutus joka vuosi) lääkärintarkastukseen mutta jos tehdään lisätoimenpiteitä niistä pitää maksaa. Myös jos esimerkiksi joudut auto-onnettomuuteen pitää itse maksaa kaikki hoitokulut jotka on mitä luultavimmin tuhansia euroja, ihan hullua! Sitä oppii arvostamaan Suomea ja ilmaista terveydenhoitoa kun itse kokee sen että vastaanotto ei ota vastaan vaikka on sairas ja tarvitsee hoitoa. Se oli tosi stressaavaan koska siinä on joku aikaraja että pitää ottaa tietyn tuntimäärän sisään ne piikit jotta ne vaikuttaa eli olin aika ahdistunut.

Hehkeää valvotun yön jälkeen ja donitseja! Olin vissii ainut
joka ei pystynyt syömään niitä aamiaiseksi.

   No stressiä lisäsi tietenkin se että samana päivänä kun olin ollut piikityksellä meillä oli Sleep Over YMCA:lla ja se kuntotesti. Sleep Over tarkoittaa käytännössä sitä että valvotaan koko yö. No oli tosi huono olo ja mun piti seurustella muitten nuorten kanssa ja yrittää olla pirteä ja aktiivinen, onneksi burana auttoi. Kaikilla muilla nuorilla oli se kuntotesti mutta mut armahdettiin koska mun lihakset oli tosi kipeet piikityksen jälkeen. Mä en myöskään joutunut haastatteluun koska se olis kuulemma ollu liian streessaavaa mulle kun en puhu äidinkielellä enkkua tai sit ne vaan unohti haastatella mut. Mulla ei myöskään ollut suosituksia koska en tajunnu pyytää niitä Suomesta ajoissa ni ne ei ois millään ehtinyt tänne. Meille pidettiin siellä myös oppitunti YMCA:n historiasta ja piti osata joku fraasi ulkoa minkä tarkoitusta en oikee vieläkään tajunnu ko se oli vanhaa englanti ja lisäksi piti muistaa vuosi lukuja ja nimiä, joka oli hankalaa enkuks, tunnin jälkeen näistä pidettiin koe. Ja siis asiat mitä vadittiin päästäkseen Leaders Clubiin oli se kuntotesti, haastattelu, suositukset ja se koe eli siis nappiin meni! :D No lauantai aamuna sitten paljastettiin ketkä pääsi ja mä pääsin! Aika hassua kyllä..
   Ihmiset oli tosi kivoja ja oli super hauskaa ja moni rakastui mun Suomalaisiin villasukkiin ja ihmetteli niitä, ihmisparat kun eivöt omista villasukkia!! Pari pyysi mua tekemään niille sukat :D Aattelin et vois tehä ainaski Saandil semmoset jjouluks. Vaikka kuinka moni luuli että olin 14 tai 15 vuotias, en tiiä kui, vissii sit näytän tosi nuorelta, vähän loukkaavaa kyllä.. Iltapalaksi perjantaina syötiin suklaakeksejä, limsaa, suklaapatukoita, suklaakarkkeja ja sipsejä ja aamupalaksi rasvassa paistettuja sokeroituja donitseja, Amerikka!!